Mikä?
Murhanhimoinen (ja samanaikaisesti humoristinen) kertomus mustasukkaisesta miehestä, Tom Russosta, joka laittaa lihoiksi katraan viattomia miesparkoja. Miksi? Siksi, koska mustasukkainen Tom luulee, että hänen vaimonsa, Leeza, sekaantuu seksuaalisesti jokaiseen mahdolliseen mieshenkilöön. Elokuvan suuri käänne on se, että Tomin tappamat miekkoset eivät pysy kuolleina, vaan uhrit palaavat takaisin maanpinnalle kostonjanoisina "zombeina".
Miksi?
Jos Dead Things tuntuu Pulp Fictionin ja Teksasin moottorisahamurhien jälkikasvulta, Killing Spree on kuin ilmetty Woodchipper Massacren ja Return of the Living Deadin lemmenlapsi. Leffa edustaa sitä nimenomaista tyylilajia, jota rakastan kuin, no, Perry Pirkasen naamaa – Killing Spree on todella pienellä budjetilla ja juustoisella gorella aikaansaatu tekele, jota ei ole tarkoitus katsella kravatti kaulassa.
Millainen?
Elokuva kertoo Russon pariskunnan tarinan. Mies, Tom, on tyypillinen työssäkäyvä mies, jonka kasvoilla kasvaa kerrassaan eroottinen naamakarvoitus. Vaimo, Leeza, ei sen sijaan saa käydä töissä. Syy on Tomin mustasukkaisuuden. Tomin mukaan naisen paikka on kotona.
Leeza ja Tom, pariskunta paratiisista.
Leezan ja Tomin lisäksi elokuvassa on seitsemän muuta merkittävää henkilöä. Tässä luettelo näistä henkilöistä:
- Ben Seltzer: vanha, likimain 60-vuotias mutta silti äärimmäisen viriili mies. Ben on löytänyt itselleen 18-vuotiaan tyttöystävän. Hän nauttii seksistä ja huumeidenkäytöstä. Ben on Tomin paras ystävä (ja bestman).
- Angel: Benin 18-vuotias tyttöystävä. Angel on punkkari, jolla on lemmikkinään jonkinlainen iso liskoeläin.
Viimeinen yhteiskuva Benistä ja Angelista...
- Sähkömies: sähkömies on n. 30-vuotias henkilö, joka tulee korjaamaan Russojen taloon sähkövikaa.
- Televisionkorjaaja: televisionkorjaaja korjaa Russojen rikkinäisen television. Hän on Karvaselkäinen Karateka™ (oikeasti: hänellä on karvainen selkä ja hän harrastaa karatea).
- Ruohonleikkaaja: ruohonleikkaaja on hippimäinen nuorimies, joka huolehtii Russojen nurmikon kunnossapidosta.
- Postimies: n. 50-vuotias, viiksekäs posteljooni, joka on ylpeä omistamastaan cowboy-hatusta.
- Mrs. Palmer: Palmerin rouva on Russojen todella utelias ja iäkäs naapuri.
Rouva Palmer epäilee, että Tomilla on likaiset jauhot pussissa.
Karmiva tapahtumaketju käynnistyy siitä, kun Tom löytää vaimonsa päiväkirjan. Päiväkirjassa on yksityiskohtaisia tarinoita hetkistä, joita Leeza "on viettänyt" erinäisten miesten kanssa. Totuus on se, ettei yksikään näistä tarinoista perustu tositapahtumiin; kotona lusiva Leeza vain tahtoisi kantaa omankin kortensa kekoon perheen talouskassaan. Sen Leeza on suunnitellut tekevänsä kirjoittamalla seksinovelleja ja myymällä niitä kustantajalle. Mustasukkainen Tom kuitenkin elää siinä uskossa, että kaikki päiväkirjamerkinnät ovat puhdasta totta, koska Leeza ei ole uskaltanut kertoa Tomille sitä, mistä hän novellejaan kirjoittelee.
Tomin ilme, kun hän lukee Leezan kirjaa ensimmäistä kertaa.
Huomioikaa mystinen väriefekti, joka "kuvastaa Tomin mielentilaa".
Ensimmäisenä Tomin raivon saavat tuta nahoissaan Ben ja Angel, jotka poikkeavat käymään Russoilla. Tom on nähnyt edellisenä yönä hirvittävää painajaista siitä, miten Leeza on imenyt Benin päätä (symboloiden siis suihinottoa). Siitä syystä Tom tekee Benistä ja Angelista selvää. Ensiksi Tom irrottaa punkkarityttöseltä pään irti, minkä jälkeen hän tappaa Benin. Sen hän tekee heittämällä Angelin irronneen pään Benin päätä päin. Siinä teille sulattelemista.
Pehmonekrofilian maisteri, Tom Russo.
Tässä kuva Tomin painajaisesta – päänahkafellaatiosta.
Seuraavana vuorossa on sähkömies, jonka pään Tom nostaa ns. machete-tuulettimeen (tavalliseen kattotuulettimeen, jonka siivet Tom on korvannut viidakkoveitsillä). Tuuletin tekee sähkömiehestä harvinaisen selvää jälkeä. Huonosti käy myös karatea harrastavan televisionkorjaajan: Tom häviää Karvaselkäiselle Karatekalle™ tappelussa, kunnes iskee tältä vintin pimeäksi lasipullon avulla. Karvaselkäisen Karatekan™ kärsimys ei ole kuitenkaan vielä ohi. Lasipullotyrmäyksen jälkeen tv-ekspertti saa nimittäin Tomilta vielä kaupan päälle hellän moottorisahahieronnan, jonka aikana Karvaselkäisen Karatekan™ sisälmykset ja suolenpätkät lentävät ulos tämän ruumiista.
Mies Leezan jalkojen välissä on Karvaselkäinen Karateka™ ennen kuolemaansa.
Benin, Angelin, sähkömiehen ja televisionkorjaajan lisäksi Tom murhaa myös ruohonleikkaajan, postimiehen ja Palmerin rouvan. Ruohonleikkaajan ja posteljoonin mustasukkainen Tom lahtaa samasta syystä kuin aikaisemmatkin miesuhrinsa (hän siis epäilee, että he olisivat harrastaneet seksiä Leezan kanssa), mutta Palmerin naisen mies listii siksi, koska rouva alkaa olla liian kiinnostunut naapurinsa kummallisista touhuista.
Liiallinen uteliaisuus johtaa toisinaan tällaisiin tilanteisiin.
Lopulta paha saa palkkansa: Tom huomaa kauhukseen, kuinka kuolleet alkavat yksitellen palata takaisin elävien kirjoihin! Tästä alkaa hyytävän hauska ja varsin psykedeelinen lopputaistelu, jossa Tom ja Leeza koettavat selvitä hengissä koomisen, vesiselvällä englannin kielellä keskenään kommunikoivan zombilauman kynsistä. Kaikki kulminoituu kohtalokkaaseen, koskettavaan kliimaksiin, joka on yksi valkokankaan historian vaikuttavimmista katarsiksista kautta aikojen. Jumala siunatkoon koko konkkaronkkaa.
Ben – ja Angelin pää – on herännyt henkiin.
Mistä elokuva muistetaan?
Mieleenpainuvin seikka elokuvassa on Tom Russoa näyttelevän Asbestos Feltin huikea roolisuoritus. Miekkonen saa ainakin allekirjoittaneen huvittuneeksi jo pelkällä läsnäolollaan. Ikimuistoista leffassa on myös sen hullunkuriset repliikit, ö-luokan kauhuleffamusiikit ja kammottava päänahkafellaatiouni, joka pyyhkii jopa Phantasm II -elokuvan shokeeraavalla "I love your head!" -letkautuksella lattioita.
Mieleenpainuvin seikka elokuvassa on Tom Russoa näyttelevän Asbestos Feltin huikea roolisuoritus. Miekkonen saa ainakin allekirjoittaneen huvittuneeksi jo pelkällä läsnäolollaan. Ikimuistoista leffassa on myös sen hullunkuriset repliikit, ö-luokan kauhuleffamusiikit ja kammottava päänahkafellaatiouni, joka pyyhkii jopa Phantasm II -elokuvan shokeeraavalla "I love your head!" -letkautuksella lattioita.
Älkää edes kysykö.
Tuomio:
Rakastuin elokuvaan korviani myöten sen ensimmäisen minuutin aikana. Monikaan vakavien leffojen fani ei varmasti nauti tästä elokuvasta, mutta meille liberaaleille leffankatsojille Killing Spree tarjoaa korvaamatonta herkkua. Tässä, jos jossain, on roppakaupalla juustoista dialogia ("You screw my wife, I screwdrive your head!", "You're not into some devil cult bullcrap, are you? That's not allowed in my neighbourhood. And if you are worshipping demons, and sacrificing virgins, and killing people, I won't have any of that in my neighbourhood. You damn hippie!"), taskurahabudjetilla tehtyä gorea, värikkäitä hahmoja, tiukkoja juonenkäänteitä jne. jne.
Mietin arvosanavalintaani pitkään. Taistelu neljän ja viiden sydämen välillä oli tosi, tosi tiukka. Lopulta päädyin kuitenkin tähän ratkaisuun:
Arvosana:
– – eli siis neljään sydämeen. Vaikka rakastan Killing Spreetä, siitä puuttuu se pieni jokin, mikä on saanut minut katsomaan esimerkiksi Woodchipper Massacren jo neljä kertaa. Tulen kyllä aivan sataprosenttisen varmasti katselemaan Killing Spreen uudestaan vielä joskus, sillä tämä leffa on kertakaikkisen huikea, mutta jotain tästä kaikesta hyvästä huolimatta kuitenkin jää uupumaan. Killing Spreestä ja Tom Russosta jää joka tapauksessa suuhuni hämmästyttävän hyvä maku, joka ei toivottavasti häivy sieltä koskaan.
Rakkaudella,
Eetu
Ohjaaja: Tim Ritter
Käsikirjoittaja: Tim Ritter
Julkaisuvuosi: 1987
Kesto: 86 minuuttia
Maa: Yhdysvallat
Rakastuin elokuvaan korviani myöten sen ensimmäisen minuutin aikana. Monikaan vakavien leffojen fani ei varmasti nauti tästä elokuvasta, mutta meille liberaaleille leffankatsojille Killing Spree tarjoaa korvaamatonta herkkua. Tässä, jos jossain, on roppakaupalla juustoista dialogia ("You screw my wife, I screwdrive your head!", "You're not into some devil cult bullcrap, are you? That's not allowed in my neighbourhood. And if you are worshipping demons, and sacrificing virgins, and killing people, I won't have any of that in my neighbourhood. You damn hippie!"), taskurahabudjetilla tehtyä gorea, värikkäitä hahmoja, tiukkoja juonenkäänteitä jne. jne.
Mietin arvosanavalintaani pitkään. Taistelu neljän ja viiden sydämen välillä oli tosi, tosi tiukka. Lopulta päädyin kuitenkin tähän ratkaisuun:
Arvosana:
– – eli siis neljään sydämeen. Vaikka rakastan Killing Spreetä, siitä puuttuu se pieni jokin, mikä on saanut minut katsomaan esimerkiksi Woodchipper Massacren jo neljä kertaa. Tulen kyllä aivan sataprosenttisen varmasti katselemaan Killing Spreen uudestaan vielä joskus, sillä tämä leffa on kertakaikkisen huikea, mutta jotain tästä kaikesta hyvästä huolimatta kuitenkin jää uupumaan. Killing Spreestä ja Tom Russosta jää joka tapauksessa suuhuni hämmästyttävän hyvä maku, joka ei toivottavasti häivy sieltä koskaan.
Rakkaudella,
Eetu
Ohjaaja: Tim Ritter
Käsikirjoittaja: Tim Ritter
Julkaisuvuosi: 1987
Kesto: 86 minuuttia
Maa: Yhdysvallat
Kommentit