Mikä?

Leprechaun: Back 2 Tha Hood on "kauhuelokuva", joka edeltäjänsä tavoin yhdistää amerikkalaisen ghettomiljöön psykopaattimenninkäiseen, joka jahtaa hänen kultaansa kajoavia ihmisiä. Elokuva on siis jo kuudes – ja tällä hetkellä viimeisin – osa Leprechaun-sarjaa. Jokaisessa elokuvassa menninkäistä näyttelee Warwick Davis, joka saattaa olla tuttu esimerkiksi Star Wars: Episodi VI:sta, jossa hän esittää yhtä ewokeista, tai Harry Potter -elokuvista, joissa hän näyttelee Filius Flitwickkiä (suomessa Filius Lipetit).

Miksi?

Jos sinulla on kutkuttava tarve nähdä menninkäisen polttavan pilveä, laukovan laimeita vitsejä ja tappavan nuoria ghettomiljöössä, voi tämän elokuvan katsominen olla suositeltavaa, mutta pienellä varauksella. Elokuva ei nimittäin ole niin mielenkiintoinen miltä se kuulosta. Se ei toisaalta ole myöskään niin huono kuin se voisi olla.

Millainen?

Elokuva alkaa animoidulla, Camembertin-katkuisella kohtauksella, joka kertoo menninkäisten alkuperästä ja siitä, miten kaikki menninkäiset aikanaan häipyivät maan uumeniin. Kaikki paitsi yksi. Sen jälkeen päästäänkin yllättäen jo rakennustyömaalle sijoittuvaan taistelukohtaukseen, jossa eräs pastori manaa henkensä auliisti antaen itse pääpahiksen, Leprechaunin, helvetin syövereihin – tai ainakin jonnekin maan alle.



Kuluu vuosi, ja elokuvan päähenkilöt, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa, menevät grillaamaan nyt hylätylle rakennustyömaalle, jossa manaus aikanaan tapahtui. Toinen tytöistä, Emily, tippuu siellä salaiseen, maanalaiseen luolaan, josta hän löytää (pienen) arkullisen vanhoja kultarahoja. Jotta mitään ei menisi keneltäkään ohi, Emily ja toinen tytöistä, Lisa, menevät ennen tätä käymään kiljuvan ja voihkivan ennustajanaisen luona. Nainen kertoo Emilyn löytävän suuren aarteen, joka tulee tuhoamaan hänet. Nuoret eivät kauhuelokuvaperinteen mukaisesti edes mieti kyseisiä varoituksia: he jakavat aarteen ja alkavat elää leveästi. Ilakointi jää kuitenkin lyhyeen, kun Leprechaun palaa manalasta perimään kultaansa takaisin.


Tämän jälkeen Leprechaun alkaa rellestää ja tappaa ihmisiä ympäri ghettoa, ja nuoret taistelevat, pakenevat ja yrittävät keksiä tapaa kirotun menninkäisen tuhoamiseksi. Siinä koko elokuva pähkinänkuoressa.

Mitä elokuvasta sitten voi sanoa? No, ei paljoa. Elokuva on varsin hajuton ja mauton kokemus. Se ei ärsytä eikä ihastuta. Lähes kaikki hahmot, tapahtumapaikat ja juonenkäänteet ovat niin selkeää keskitasoa tai tavanomaisia, että elokuvan jaksaa kyllä katsoa alusta loppuun ajankulukseen, mutta ilme ei kuitenkaan paljoa värähdä. Sitä saattaisi luulla, että elokuva, jossa menninkäinen vetää isosta, koristellusta bongista henkosia jääkaapissa, olisi hervottomampi, mutta asia ei vaan ole niin.



Teknisesti elokuva edustaa pitkälti tavanomaista 2000-luvun hieman pienemmän budjetin kauhuelokuvaa. Leprechaun: Back 2 Tha Hoodissa on tällaisille elokuville tyypillisiä tyhmännäköisiä CGI-efektejä, kuten esimerkiksi CGI-verilammikoita. Tähänkö on oikeasti tultu, että verikin tarvitsee tehdä nykyään CGI:llä? Kyseisiä efektejä ei kuitenkaan viljellä liikaa, joten ne eivät pääse häiritsemään mitenkään merkittävästi.



Tavallisten kauhuleffojen vastaisesti tämä elokuva ei oikein edes yritä olla pelottava millään tavoin. Jännitystä luodaan – jos luodaan – todella heikosti, ja yleensäkin polvenkorkuinen, rupinen, vihreä mies ei ole se uhkaavin hirviö, joka saa virtsan virtaamaan pelkällä läsnäolollaan. Leprechaun ei useasti edes vaikuta kovin vahvalta. Moni hahmo heittelee menninkäistä kuin hernesäkkiä, ja tapa, jolla Leprechaun viimein kuolee, on jokseenkin pettymys. Kauhun sijaan elokuva koettaa (kai?) olla jonkinlainen kauhukomedia, mutta on sellaisenakin melko mitäänsanomaton.

Erityismaininta elokuvalle tarvitsee kuitenkin antaa sen – kenties ainoalle – erinomaiselle käänteelle, jossa vingahteleva ennustajanoita näyttää todelliset värinsä ja alkaa ampua salamoita käsistään Leprechaunia päin. Fakta: käsisalamat, silmälasereiden tavoin, parantavat mitä tahansa elokuvaa.



Mistä elokuva muistetaan?

Mahdollisesti lähinnä siitä, että se on kuudes Leprechaun-sarjan osa. Elokuva itsessään ei ole mikään mullistava teos, sillä ghettoteema oli läsnä jo tätä edeltävässä Leprechaunissa, joten mitään kovin muistettavaa elokuvassa ei ole. Elokuva on kuitenkin todennäköisyyksien vastaisesti parempi kuin edeltäjänsä, joten elokuva ansaitsee siitä pientä krediittiä, vaikkei sekään ole – edellisen elokuvan laatua katsoen – mikään suunnaton saavutus.




Tuomio?

Leprechaun: Back 2 Tha Hood on kuin tavanomainen sitcom: se ei oikein viihdytä sen yleisen keskinkertaisuuden takia, mutta se ei ole niin ärsyttäväkään, etteikö sitä jaksaisi katsoa. Katsomisen jälkeen kuitenkin tajuaa, että olisi mahdollisesti voinut katsoa tai tehdä jotain tähdellisempääkin, ja siten tästä elokuvasta jää lievästi negatiivinen fiilis.

Arvosana:

– Lassi


Ohjaaja: Steve Ayromlooi
Käsikirjoittaja: Steve Ayromlooi
Julkaisuvuosi: 2003
Kesto: 86 minuuttia
Maa: Yhdysvallat