HOWLING III: THE MARSUPIALS (1987)
Mikä?
Howling III: The Marsupials on vuonna 1987 ilmestynyt ihmissusielokuva, jossa ei yllättäen olekaan ihmissusia. Se on osien lukumäärällään ymmärryksen rajoja koettelevan Howling-saagan kolmas osa, mutta se ei silti liity kahteen aiempaan osaan oikeastaan mitenkään. Kakkososassa nähty levoton meno sentään jatkuu tässäkin pätkässä.
Miksi?
Howling II oli sen verran vahva näyttö – jos elokuvan liikanimi on Stirba: Werewolf Bitch, voiko se edes olla huono? – etten epäillyt hetkeäkään tämän elokuvan ostamista kirpputorilta kahden ja puolen euron hintaan. Voisi sanoa, että elokuva oli sen arvoinen.
Millainen?
Ihan aluksi on sanottava, että elokuvan idea on omintakeisuudessaan oikeasti ihan mielenkiintoinen: tuttujen taruolentojen sijaan tässä elokuvassa on oma "ihmispussihukkalajinsa", joka elää omassa kommuunissaan Australiassa, tai diasporassa ympäri maailmaa, esimerkiksi Neuvostoliitossa.
Ihmispussihukat ovat sangen uhkaavan näköisiä.
Toisin kuin ihmissusilla, täysikuu ei aiheuta ihmispussihukkien muodonmuutosta, vaan sen laukaisee oma tahto tai välkkyvät valot. "Hirviömuodossa" he eivät voi tietenkään esiintyä julkisesti, sillä silloin heitä vainottaisiin, mutta kun peite sitten alkaakin rakoilla, asiat menevät vaikeiksi. Tästä ideasta olisi joku intellektuelli saattanut saada aikaiseksi hieman "tasokkaammankin" teoksen, mutta onneksi tämä elokuva on rehellisesti kunnon paskaa.
Jack, suuri hirviöraiskausvisionääri.
Itse elokuvan juoni lähtee käyntiin kun Donny, elokuva-alalla työskentelevä nuori mies, pestaa isäpuolen/laumanjohtajan/alfauroksen, Thylon, raiskausta pakenevan Jiboa-ihmispussihukan näyttelemään kaljun ja karismaattisen karjun, Jackin, ohjaamaan kauhuelokuvaan. Donny päätyy lempimään Jiboaa eikä ole kovinkaan järkyttynyt huomatessaan jälkikäteen, että Jiboalla on karvainen maha ja pussi, kuten pussieläimillä. Lemmenleikin jälkeen Donny ja Jiboa menevät Jackin kauhuelokuvan wrap-party-diskoon, jonka vilkkuvat valot saavat Jiboan niin villiksi, että hänet viedään sairaalaan. On huomattavaa, että jo tässä vaiheessa Donny on yltäpäätä rakastunut karvamahaiseen petonaiseensa.
Pussituksen jälkeen...
Toisaalla viiksekäs, outoihin ilmiöihin erikoistunut tutkijasmies, professori Beckenmeyer, on alkanut tutkia havaintoja "ihmissusista", ja hänet hälytetään sairaalaan tutkimaan sinne tuotua uskomattoman anatomian omaavaa Jiboaa. Pian Jiboan kylätoverit tulevat kuitenkin noutamaan hänet takaisin ihmispussihukkain kotopaikkaan – kylään nimeltä Flow (ks. Nilbog). Sitten Beckenmeyer alkaakin etsiä sairaalassa todistamansa "uuden ihmislajin" edustajia ja heidän olinpaikkaansa, ja Donny puolestaan aloittaa ristiretkensä keskivertoa karvaisemman pussinaisensa kainaloon.
Beckenmeyer, suuri professori.
Tämän jälkeen ihmispussihukat riehuvat ja ihmiset riehuvat eikä missään ole oikein mitään järkeä. Elokuvan kohokohtiin kuuluvat muun muassa Jiboan häkellyttävän hämmentävä poikimiskohtaus, intohimoisen romanssin luominen professori Beckenmeyerin ja venäläisen ballerinaihmispussihukan, Olgan, välille _sekunneissa_ ja aivan käsittämättömän siirappiseksi ja pitkäksi vedetty "loppu hyvin, kaikki hyvin" -osio, jota vielä paiskataan leuat lattiaan loksauttavalla loppuhuipennuksella, jonka ohjaus muistuttaa 80-luvun musiikkivideoita.
Kuinka monta tissiä ihmispussihukalla on? Tarpeeksi monta.
Vielä kun näytteleminen on naurettavan huonoa, erikoisefektit miellyttävät laadullaan, taustalla pauhaa kasarijytke ja juustokerroin on sopivan suuri, elokuvan parissa viihtyy todella mukavasti. Hahmoistakin löytyy muutama muistettava kasvo, ja dialogikin on välillä tahmeaa kuin taskunpohjalla pyörineet turkinpippurit. Hyvää on siis paljon. Ihan Howling II:n veroinen teos tämä ei kuitenkaan ole, sillä se on vielä tätäkin hervottomampi ja juustoisempi. Ja siinä on myös ihmissusiorgiat. Sekä sormisalamoita. _Christopher Leen_ sormisalamoita.
Heinillä karvojen kaukalon
nukkuu hukkalapsi viaton.
nukkuu hukkalapsi viaton.
Erityismaininta on vielä annettava tässä elokuvassa hetken näkyvälle It Came From Uranus -nimiselle fiktiiviselle paskaleffalle. Miksi, oi miksi et ole todellinen...
It Came From Uranus – unelmien paskaleffa.
Mistä elokuva muistetaan?
Moni varmasti mieltää tämän elokuvan vain paskan jatko-osan paskaksi jatko-osaksi. Itse miellän tämän pätkän mahtavan jatko-osan onnistuneeksi jatko-osaksi, jossa on jykevä ja karismaattinen kauhuelokuvaohjaaja, hämmentävä synnytyskohtaus, Eino Grönin näköinen Yhdysvaltain presidentti, kolme demonista Niiskua muistuttavaa ihmispussihukkanunnaa ja paljon muuta.
Prof. Beckenmayer näyttää presidentti Grönille kuvaa ihmissudesta.
Tuomio:
Howling III: The Marsupials on tyylipuhdas paskaleffa, jossa tapahtuu paljon ja jonka katselee mielellään. Klassikoksi en sitä tohtisi kutsua, mutta tosi hyväksi paskaleffaksi kylläkin.
Arvosana:
– Lassi
Ohjaaja: Philippe Mora
Käsikirjoittaja: Philippe Mora
Julkaisuvuosi: 1987
Kesto: 94 minuuttia
Maa: Australia
Kommentit