Mikä?

The Human Centipede on kertomus saksalaisesta kirurgista, joka tahtoo itselleen lemmikin. Siksi kirurgi kidnappaa kotiinsa kolme turistia ja luo heistä ihmistuhatjalkaisen.

Miksi?

Elokuvassa yhdistetään kolme ihmistä toisiinsa niin, että ihmisistä ensimmäinen on tuhatjalkaisen pää, toinen sen varsi ja kolmas sen häntä. Jotta yhdistyminen onnistuu luontevasti, kirurgi liittää "varsi-ihmisen" suun "pääihmisen" peräaukkoon ja vastaavasti "häntäihmisen" suun "varsi-ihmisen" peräaukkoon. Näin ravinto, jota "pääihminen" syö, siirtyy ulosteena "varsi-ihmisen" ja myöhemmin "häntäihmisen" suuhun. Siksi.

Millainen?

Aluksi luulin, että Human Centipede on ns. yhden hitin ihme. Ajatus kohtalosta, jossa ihmisen suu ommellaan toisen anukseen kiinni, on karmaiseva (ja siksi elokuvallisesti mielenkiintoinen), mutta riittääkö moisesta sensationalistisesta aseesta ruutia onnistuneen puolitoistatuntisen tekemiseksi? Epäilin, että ei, ja yllätyin, kun ohjaaja-käsikirjoittaja Tom Six todisti toisin. Human Centipede on mainio elokuva – ja paskaleffa.

Kauhutarina tapahtuu Saksassa ja sen antagonisti on eläköitynyt kirurgi nimeltä Josef Heiter. (Etunimi on intertekstuaalinen viittaus Josef Mengeleen, joka teki vangeille julmia ihmiskokeita Auschwitzin keskitysleirillä.) Heiter on stereotyyppisenä "hulluna tiedemiehenä" kliseinen hahmo, mutta Heiteriä näyttelevän Dieter Laserin roolisuoritus on niin huikean hyvä, ettei hahmon kliseisyys häiritse allekirjoittanutta laisinkaan. Laser paneutui Wikipedian mukaan rooliinsa niin vahvasti, että hän käyttäytyi kuvauksien aikana vihaisesti ja vältteli muita näyttelijöitä.




Elokuvan päähenkilö on newyorkilainen Lindsay, joka on ystävänsä Jennyn kanssa Euroopassa road tripillä. Lindsay ja Jenny ovat hahmoina varsin tyypillisiä hyviksiä; he ovat kauniita mutta yksinkertaisia naisia, litteitä hahmoja, jotka ajautuvat vaikeuksiin tekemällä typeriä päätöksiä. Human Centipedessä se ratkaiseva typerä päätös on mennä etsimään saksalaista yökerhoa maaseudun metsäteiltä, minne Lindsay ja Jenny lopulta jäävät (juustoisen) rengasrikon myötä loukkuun – eikä puhelimessa ole tietenkään kenttää.  Rengasrikon jälkeen jenkkikaksikko lähtee etsimään apua ja eksyy pian lopullisesti... kunnes he löytävät metsän siimeksestä Hannun ja Kertun lailla varsinaisen piparkakkutalon, eli tietysti tohtori Heiterin syntisen kodin.

Tohtori ei aikaile. Tainnuttavan tabletin ja myrkyllisen nesteruiskun jälkeen sekä Lindsay että Jenny ovat visusti unten mailla. Kun tohtori on kantanut uhrinsa kellarissaan sijaitsevaan leikkaussaliinsa, hän lähtee ulkomaailmaan metsästämään ihmistuhatjalkaiselleen kolmatta osaa. Sen tohtori Heiter löytää japanilaisesta, Katsuro-nimisestä miesturistista, joka on tuleva toimimaan tuhatjalkaisen "päänä".




Kolmikko on siis koossa, mutta Heiterin likaiseen matkaan tulee mutkia. Lindsay pääsee kellarista karkuun ja koettaa etsiä pakotietä tohtorin talosta ulos. Lopulta nainen löytää eräästä huoneesta ikkunan ja aikoo lyödä sen rikki, mutta ikkuna on Lindsayn epäonneksi panssarilasia. Ehkä vielä suuremmaksi epäonneksi tohtori Heiter ilmestyy ikkunan toiselle puolelle ja hakkaa lasin kiväärillä hajalle ja lähtee Lindsayn perään. Lindsay juoksee paniikissa tohtoria karkuun ja tippuu vahingossa uima-altaaseen ja saa pian nukutuspiikistä niskaan. Hyvä yritys, huono tulos, löytänyt ei Lindsay-rukka tietään ulos.




Sitten kuuluu niks, ja Lindsay, Jenny ja Katsuro saavat heittää hyvästit polviensa nivelsiteille; tohtori Heiter leikkaa ne rikki varmistaakseen sen, etteivät hänen uhrinsa pysty enää koskaan suoristamaan jalkojaan eli siis nousemaan seisaalleen. Sitten kuuluu naks, ja Lindsay ja Jenny saavat heittää hyvästit kaikille hampailleen. Katsuro eli ihmistuhatjalkaisen pää on uhreista ainut, joka saa hampaansa säilyttää, ja syynä siihen on tietysti se, että Katsuron tehtävänä on syödä ruokaa ja ruokkia sitten ulosteellaan Lindsayn ja Jennyn vatsat täyteen. Sitten kuuluu niks ja naks, ja Katsuron ja Lindsayn anuksiin ilmestyy kaksi ihmissuun mentävää aukkoa.

Sitten ihmistuhatjalkainen herää. Jennyn suu on kiinni Lindsayn anaalissa ja Lindsayn suu Katsuron anaalissa. Yksikään heistä ei kävele enää koskaan.




Rankan tulituksen jälkeen koittaa leppoisa ja humoristinen hengähdystauko, jonka aikana tohtori Heiter kouluttaa upouutta lemmikkiään kuin koiraa. Lemmikki ei kuitenkaan tottele Heiterin käskyjä, ja siksipä tohtorin on potkittava ihmistuhatjalkaiseensa järkeä kengänkärjellään. Symboliikka eläinrääkkäämiseen on tässä vahvasti läsnä, sillä katsoja samaistuu ihmistuhatjalkaisen kautta kidutettavan lemmikkieläimen asemaan tehokkaasti. Koomista metaforisuutta hyödynnetään muun muassa siten, ettei Heiter saa yöllä unta, koska hänen lemmikkinsä (eli Katsuro) pitää liian kovaäänistä meteliä läpi yön.




Kaikki hauska päättyy aikanaan; ihmistuhatjalkaisen häntä eli Jenny on kuolemaisillaan vaikeaan verenmyrkytykseen. Harmaita hiuksia Heiterille aiheuttaa myös se, että kaksi poliisia on tosi kiinnostunut jenkkituristien katoamisesta. Pian poliisikaksikko tunkeutuu Heiterin taloon ja Human Centipeden kliimaksi on tosiasia. Lopun voisi kuvitella olevan onnellinen, mutta onko se sitä? Miten käy ihmistuhatjalkaisen?

Mistä elokuva muistetaan?

Vastaus on helppo: Jennyn, Lindsayn ja Katsuron äärimmäisen karmaisevasta kohtalosta. Kaikista ikimuistoisin kohtaus on se, kun ihmistuhatjalkainen nähdään ensimmäisen kerran. Kauhukuvana takaraivoon tatuoituu myös se hetki, kun Katsuro ulostaa Lindsayn suuhun. Erityismaininnan tahdon antaa tohtori Heiterin hahmolle, joka on hyvin näytelty ja hyytävä näky.

Tuomio:

Minä nautin Human Centipedestä paljon. Sen idea on originelli ja koukuttava; tekee mieli tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi ja mitä ihmistuhatjalkaiselle käy. Tunnelmallisesti elokuva tuo mieleen Resident Evil -pelisarjan ensimmäiset osat. Heiterin aristokraattinen talo on näyttävää taidetta ja salaisia huoneita täynnä, ja kun talosta pääsee pois, tuntuu siltä kuin olisi juuri kaivautunut ulos Tuonelan uumenista. Paskaleffanautinnosta vastaavat alkupuoliskon kliseiset juonenkäänteet ja jenkkinäyttelijöiden amatöörimäiset näyttelijäsuoritukset. (Ohjaaja-käsikirjoittaja Tom Sixin mukaan hän loi elokuvan alusta tarkoituksellisesti kliseisen, jotta katsojat olettaisivat, että kyseessä olisi konventionaalinen kauhuelokuva.) Eläinrääkkäämiseen ja fasismiin viittaava symboliikka luo tarinaan nerokasta syvyyttä. Human Centipeden lähisukulaisena pidän Sodoman 120 päivää -elokuvaa. Kokemuksena elokuva on shokeeraava, häiritsevä ja hauska. Yhdessä nämä kaikki ainekset luovat erinomaisen sopan, joka ansaitsee kiitosta kekseliäisyydestään ja syvyydestään.

Arvosana: 

– Eetu


Ohjaaja: Tom Six
Käsikirjoittaja: Tom Six
Julkaisuvuosi: 2010
Kesto: 92 minuuttia
Maa: Saksa



KRITEERIBINGO: THE HUMAN CENTIPEDE (2010)

Kolme hörppyä:
– rengasrikko
– puhelin ei toimi
– monsteria ei tuhota lopullisesti
– kaatuminen hädän hetkellä
– ovi ei aukea

Kaksi hörppyä:
– hullu tiedemies

Yksi hörppy:
– metsä
– verivana
– poliisi
– ruumispussi
– kellari
– usva